Ei suosikkipäiväni. Kait usein johtuu siitä että tässä iässä lauantain juhlat tuntuu yhä kropassa. Tällä kertaa ei tosin ollut karsee olo, töissäkin sain puuhata rauhassa omiani ja ehdin jututtamaan miellyttäviä naisihmisiäkin.

Hiukan tosin takki tyhjä. Jossain niitten tuoppien pitää tuntua. Nyt kaduttaa että krapulapanetuksessani menin liittymään johonkin helvetin nettisaittiin. Joku raja pitäs olla saatana tyhmyydelläkin.

Työpaikan vaihdossa haisee se, että palkkaa ei saa pitkään aikaan. Nyt alkaa jo palkkapäivä lähenemään, ja on aikakin. Tileillä yhteensä ainakin 35 euroa. Hip hei. Onneks duunissa voi syödä ilmatteeks.

Terapiaahan tämä kirjoittelu vaan on. Ei edes yritystä olla kiinnostava. No, voin joskus jaksaessani kirjoittaa jotain vähän mehukkaampaa.